Kohta joku muu määrää – ajatelmia maailmanmenosta

Kohta joku muu määrää – ajatelmia maailmanmenosta

Aika hiljaista on ollut tällä saralla, on niin paljon helpompaa jäädä vaiti. Nyt kuitenkin mietityttää maailmanmeno niin paljon, etten voi enää jutella vain omalle päiväkirjalle.

Elämänfilosofiani perustuu valoon ja toivoon, haluan aina uskoa parempaan huomiseen. Että pimeän jälkeen aurinko nousee. Myrskyn jälkeen laantuu. Mutta jotain hyvin omituista on meneillään. Maailma on muuttumassa ja siksi oli aika puhua ääneen.

Päivittäin saa lukea, kuinka kotikaupungin pienet yritykset menevät konkurssiin. Harvalla on mahdollisuus selvitä jatkuvista sulkutoimista. Elämme hullua aikaa, ympärillämme on tauti, joka tarttuu ravintoloissa viiden jälkeen, paitsi kuntosaleilla, joissa se vaanii kaiken aukioloajan. Siksi on ollut parasta sulkea ne kokonaan.

Ja sitten on passi, joka rajaa onnistuneesti kansan kahtia. Kännykässä kulkeva muuri, joka erottelee ihmiset terveystietojen perusteella. Sen mukaan, oletko ottanut osaa vapaaehtoiseen piikitykseen.

Ja tässä vaiheessa pakollinen disclaimer. En ole rokotevastainen, en denialisti enkä foliohattu. Olen sitä mieltä, että jokaisella ihmisellä pitää olla vapaus päättää itsestään. Vapaus määrätä omasta vartalosta.

Koska niin nykyaikainen yhteiskunta toimii. Jokaisella on vapaus valita.

Siksi olen vahvasti sitä mieltä, että kaikenlaiset pakkopiikitykset ovat väärin. Kohdistuvatpa ne mihin ammattiryhmään tahansa, sairaisiin, terveisiin, nuoriin tai vanhuksiin. Ei kukaan saa päättää toisen puolesta. Se on moraalisesti väärin.

Uutisissa hoetaan, kuinka yleinen terveys-turvallisuustilanne menee yli ihmisen itsemääräämisoikeuden. Harmi vaan, ettei kyseinen pistos estä sairastumasta tai tartuttamasta muita. Omikron leviää ennennäkemätöntä vauhtia kaikkien kansalaisten keskuudessa.

Ymmärrän näkemyksen siitä, että sairaalat täyttyvät ja sen estämiseksi pitää tehdä kaikki mahdollinen. Mutta ei ongelmaa pidä sysätä tavallisten kansalaisten ratkaistavaksi, se on poliittinen arvovalinta. Sairaaloihin ei tule yhtään hoitopaikkaa lisää sulkemalla koko ympäröivä yhteiskunta. Jos niiden kantokyky natisee liitoksistaan muutamasta kymmenestä tehohoitopotilaasta, on ongelma jossain ihan muualla. Vallanpitäjien on aika katsoa peiliin.

Toisaalta, eipä meillä kohta ole hoitajia sairaaloissa hoitamassa, kun pakottamalla karkotetaan osaajat muille aloille. Kuinka yksittäistapapauksia nämä sitten ovat, se jää nähtäväksi. Jossain on puhuttu kymmenistä tuhansista hoitajista, täsmällistä tietoa ei tietenkään missään ole. Koska vielä tähän saakka jokaisella on ollut valta valita itse. Ja kuka vapaaehtoisesti haluaa omat terveystietonsa työnantajalleen jakaa?

Uskon vahvasti siihen, että harva toimii arvojensa vastaisesti ja mieluummin vaihtaa alaa kuin jättäytyy jyrän alle vastoin tahtoaan. Olipa kyse tuhansista tai kymmenistä tuhansista, se tulee näkymään.

Ja mikäli järjetön passi päätetään ottaa myös muilla toimialoilla käyttöön, tulee työvoiman muuttoliike vaikuttamaan laajalti yhteiskunnassa. Osaajat kyllä löytävät paikkansa ja aina löytyy ottajia. Jos lainsäädäntö tulee väliin, on ihminen nerokas keksimään muita ratkaisuja. Tätäkö me halutaan?

Lapset ja nuoret voivat pahoin kaikkien näiden järjettömien sulkutoimien vuoksi. Ihmisiltä viedään elinkeino. Tauti on tullut jäädäkseen ja on aika opetella elämään sen kanssa. Nyt ei ole aika odotella vaan nousta puolustamaan vapautta ja tasa-arvoa. Jokaisen oikeutta määrätä itse omista tekemisistään. Puolustaa itsemääräämisoikeutta.

Sillä jos annamme muiden päättää meidän puolesta, me luisutaan varmasti kohti yhteiskuntaa, jossa joku muu määrää. Jakaa kansalaiset kahtia, lisää epätasa-arvoa. Kuihduttaa yksityiset elinkeinot ja jättää valtavan psyykkisen velan. Sellainen tulevaisuus ei kovin paljoa houkuta.

14
Back to Top