Olipa kerran päivän mittainen intensiiviviikko

Olipa kerran päivän mittainen intensiiviviikko

Aina ei mene opiskelusuunnitelmat ihan putkeen. Piti nimittäin olemani tämän viikon opintovapaalla tekniikan matematiikan intensiivikurssilla. Kuulin jo viime syksyllä tästä ja ajattelin että sehän on hieno mahdollisuus. Kaupallisen taustan vuoksi matikka on opinnoissani pakollinen, viikko kovaa opiskelua ja se on sitten siinä. Ykkönen kelpaa arvosanaksi, sillä hyvin olen ilman epäyhtälöitä, vektoreita ja matriiseja pärjännyt tähänkin saakka.

Opintoihin ilmoittauduttiin yli kuukausi sitten ja viime viikolla aukesi Moodle. Sieltä pääsin näkemään intensiiviviikon sisällön – maanantai on funktioita ja yhtälöitä, tiistai trigonometriaa ja käänteisfunktioita, ja sitä rataa. Iltapäivisin olisi testit päivän asioista. Okei, tehtävissä, ajattelin. Kuinka väärässä olinkaan.

”Miten sä meinasit..?”

Maanantaiaamuna vähän ennen kahdeksaa hyppäsin junaan määränpäänä Lappeenranta. Olin viettänyt sunnuntain lukion matematiikan kertauskirjan parissa ja varmuuden vuoksi opiskelin myös junamatkan ajan. Ajattelin kerranneeni ihan hyvin asioita etukäteen, etten olisi luennolla ihan pihalla.

Juna oli ilokseni muutaman minuutin etuajassa. Hyppäsin Tieriin ja ajelin yliopistolle. Raikas puolen tunnin tuuletus, aika vilakka nimittäin oli Saimaan tuuli. Yliopistolla pyörin hetken ympyrää, kunnes vihdoin vahtimestarin avulla löysin oikean luentosalin. Melko pieni huone oli ääriään myöten täynnä opiskelijoita, ja vain vaivoin löysin tyhjän paikan. Mietin, että jos reissusta ei jää muuta käteen niin korona ainakin on melko varma saalis.

Vieressäni istui ystävällinen aikuisopiskelija. Hän kysyi haluaisinko laskea tehtäviä hänen kanssaan. Mielellään, kiitos. Aloimme jutella ja kävi ilmi, että hän on noin puolen vuoden ajan opiskellut itsenäisesti tätä kurssia varten. Ahaa, vastasin, ja hikikarpalot alkoi nousta otsalle. Hän jatkoi, että oli yleisesti opiskelijoiden keskuudessa tiedossa, että kurssia varten tulee etukäteen harjoitella todella paljon. Siis todella paljon, aika paljon enemmän mitä olin itse edellisenä päivänä kirjaa tavannut.

Takanamme istui kolmen nuoren opiskelijan porukka. Yksi kertoi osallistuneensa tenttiin aiemmin kolmesti saaden jokaisesta arvosanaksi nolla. Vierustoverini katsoi mua ja kysyi vilpittömästi, että ”miten sä meinasit päästä tästä läpi?”

No sisulla, milläs muullakaan. Periksi ei anneta, ei luovuteta prkl. Kaivoin materiaalit esiin ja aloin tutkailla harjoitustehtäviä. Tutkailin ja tutkailin. Huokaus.

Ratkaise yhtälöt (kiinnitä huomiota logaritmin laskusääntöihin ja määrittelyjoukkoihin) (a) (ln(x))3 − (√2 ln(x))5 + 1 = 0. Joo okei, googlataan määrittelyjoukko. Ahaa, hmm.

Kuva lainattu opinnot.net -sivulta.

Ratkaise epäyhtälöt (a) |2x+1|>x−3. Joo tossa on itseisarvo, sen mä osaan, hmm.

Aika nopeasti kävi ilmi, että intensiivikurssilla ei todellakaan opeteta mitään vaan kaikki asiat tulee osata etukäteen. Kurssilla vain harjoitellaan asioita ja osoitetaan taidot testeissä. Googlesta ja Youtubesta löytyy paljon kaikkea, myös matikkaa, mutta ei mun aivot opi tällaisia parissa tunnissa. Mä olisin todellakin tarvinnut sen muutaman kuukauden.

Voin kertoa, että viihdyin luentosalissa aikalailla tasan yhden tunnin ja 34 minuuttia. Sen aikaa yritin, ja ihan tosissani yritinkin.

Ensin hiipi ahdistus ja pettymys, jopa häpeä. Kaikki järjestelyt meni hukkaan. Kehuin jo töissäkin kuinka opiskelen viikon matikkaa 🤓 Nimenomaan opiskelen ja opin. Luulin aidosti meneväni kurssille, jossa opetetaan. Hitto että harmitti.

Vapaat loppui lyhyeen

Hyppäsin paikallisbussiin ja etsin kivan lounaspaikan Lappeenrannan keskustasta. Istuin aikani hitaan kahvin kanssa ja tekstailin pomolle, huomenna töihin.

Eniten harmittaa se, ettei osaamisvaatimuksista viestitty etukäteen. En pyöri niissä opiskelijaporukoissa, joissa oli tiedossa kurssin haastavuus. Toki olisin opiskellut itsekin hieman enemmän etukäteen, jos olisin tiennyt vaatimukset. Lisäksi joudun nyt keksimään toisen tavan suorittaa pakollinen matikka. Pahimmillaan valmistuminen viivästyy tämän takia.

Kirjailin tulikivenkatkuisen viestin opintotoimistoon. Lupasivat palauttaa avoimen yliopiston maksun, 75 euroa. Se on toki pieni raha isossa maailmassa mutta keksin aika nopeasti pari muutakin tapaa tuhlata.

Aina pitää ajatella asiat kokemuksina ja posin kautta. Nyt onneksi jo naurattaa, aikamoinen farssi koko reissu. Vaikka Lappeenrannassa oli kylmä, aurinko sentään paistoi, ajelin ekaa kertaa Tierillä ja se oli aika hauskaa. Söin hyvää lounasta ja sain aikaa itselle.

Ens kertaan, Lappeenranta, ens kertaan!

4
Back to Top