Kohta joku muu määrää – ajatelmia maailmanmenosta
Aika hiljaista on ollut tällä saralla, on niin paljon helpompaa jäädä vaiti. Nyt kuitenkin mietityttää maailmanmeno niin paljon, etten voi enää jutella
Autetaan toisiamme ennen kuin on liian myöhäistä
Kuulin eilen järkyttäviä uutisia. Tuttava oli päätynyt elämässään umpikujaan ja tehnyt viimeisen ratkaisunsa. Tai oli yrittänyt, sillä hänet löydettiin hetkeä ennen kuin oli liian myöhäistä. Nyt hän makaa sairaalassa nukutettuna, hengityskoneessa. Huomisesta ei ole tietoa. Asia kosketti ja järkytti todella paljon. Ei me oltu läheisiä
Taustaa edelliseen, miksi?
Tuli vahva tunne siitä, että pitäisi avata edellistä postausta. Miksi kirjoitin asiasta nyt, vaikka päänäyttämön tapahtumat sijoittuvat vuosien taakse? Kaksi vahvaa syytä. Ensinnäkin alkoholismin (ja kyllä, puhun tietoisesti itse sairaudesta sairaiden ihmisten sijaan) jäljet näkyvät omassa toiminnassani ja ajatuksissani edelleen. Tulen ikuisesti kantamaan mukana muistoja
Alkoholistin läheiset
Nyt on luvassa todella henkilökohtainen kirjoitus. Niin läheltä riipaiseva, että vähän jopa pelottaa. Toisaalta olen jo pitkään halunnut puhua aiheesta isommin ääneen, ja tuoda näkyväksi sitä helvettiä, missä moni lapsi ja vanhempikin, elää. Olen elänyt koko ikäni alkoholin ja sen tuomien haittojen varjossa. Kulkenut vieressä
Yksin metsässä, ensirakkauteni luona
Olen viimeisen puolen vuoden aikana löytänyt ensirakkauteni uudelleen. Korona pakotti muuttumaan ja ajoi ihmiset juurilleen. Nukuin usein pienenä vaunuissa mummolan parvekkeella ja
Mitä jää kun turha riisutaan?
Näin lauloi Jenni ja Kimmo. Ehkä vähän eri kontekstissa mutta hyvä kysymys, kun pohtii ihmisen persoonaa ja sitä, mitä itsestään tuo muille
Läsnäoloharjoitus pesuhetkeen
Mindfulness on kulkenut rinnallani jo vuosien ajan. Se on ollut keino keskittää ajatukset nykyhetkeen ja häätää mielestä sellaiset, jotka nujertavat hyvää mieltä
Karma ja korona
Jos elää hyvää elämää, kunnioittaa muita, haluaa toisille hyvää ja auttaa ihmisiä ja luontoa, saa myös itse takaisin hyvää. Ja vice versa.
Nyt tarvitaan hyvää enemmän kuin koskaan
Jokainen tietää tilanteen mutta vain osa edesauttaa parempaa. Kansalaiset auttavat ikäihmisiä, vanhemmat opettavat lapsiaan ja yritykset tekevät poikkeusolojen keskellä parhaansa. Silti joidenkin
Kahden kuukauden someloma – mitä jäi käteen?
Lähdin vuoden alussa matkalle pelkkä menolippu taskussa eli määrittelemättömän pitkälle sometauolle. Tavoitteena oli saada omaa mieltä järjestykseen, poistaa arjen aikavaras ja keskittyä
Itkin silmät päästäni kun hän kuoli, vaikka tiesin olevani ihan hölmö
Hänestä tuli läheinen lyhyessä ajassa. Me vietettiin illat yhdessä. Kun olin väsynyt ja makasin sohvalla flunssan kourissa, oli hän helppoa seuraa. Hänen elämänsä kietoi mukaansa, sitoi osaksi tarinaa, kuin se olisi ollut omani. Ja kuin salama aurinkoisena päivänä, hän kuoli. Aivan liian nopeasti, aivan liian
Ikävä painaa – sometauko kääntää toisen posken
Takana on nyt viisi viikkoa sometaukoa ja huomaan uuden tunteen painavan rintalastassa. Aiempina taukoina olen kyllä pohtinut mitä kuuluu tutuille, ystäville ja